Miksen mä kuolen? Miksen mä kuole? Miksen mä kuole? Miksen mä kuole? Miksen mä kuole? TAPPAKAA MUT.
Mä en kestä, ei, en mä mitää rakkautta saa.. Se on nii vitun turhaa ees ajatella et mä mitään ansaitsisin. 
Mä tapan itteni, ei... tuskin, oon liian paska siihen. Mä haluun et Muru puhuu mulle, muttei se puhu. Ei se edes vastaa. Mä sain sen TAAS vihaamaan itteeni.. vitun paska minä saatana tapa ittes huora, tapa ittes idiootti, hähää, oot liian tyhmä siihen, et pysty !
Mä sain melatoniinia tänään .. siis en mä sitä tänää ottanu, vaa sain ne pillerit tänää. En haluu niitä..
Mä juon itteni huomenna paskimpaan kuntoon ikinä. Mä en jaksa enää, maksa sanoo poks ja bye. Phyh, en jaksa juoda.. 
tapa ittes idiootti, et ansaitse elää muussa kuin tuskassa! Tapa ittes kakara, oot liian heikko jatkamaan!

Itken, ikävöin, rakastan, kärsin .. On se elämä niin rankkaa.

Olo ei oo enää nii turtunu ja turhautunu. En oo niinkää yksin. Ehkä murheena on, et haluuko muru oikeesti nähä mua vai ei ? .. Budi menee kaiken edelle, eikä se jaksa laahata laiskaa persettään mihinkään suuntaan. 
Jee, onnea minä, mulla on tänään synttärit.. hoho. Ahdistaa kun pitäis aamulla 9:15 olla jo menossa rippikouluun.. en haluu tutustuu niihi ihmisiin, en halua mitään helvetin tutustumis leikkejä ja yhteisiä juttuja! VIHAAN NIITÄ! Haista paska jeesus ja koko vitun rippikoulu.. Tä on mulle ku helvetti..

Meneekö mulla hyvin? Meneekö mulla huonosti? Mä en enää tiedä. Hetkittäin oon ilonen, hetkittäin oon surullinen. Se on niin sekavaa, etten voi ees ite tietää miten mulla menee.  Ylihuomenna olis luvassa synttärit.. Mun omat siis. Jos pääsen täält himast johonki suuntaa, ni suuntana ois kaupunki ja matkaseurana pullo viinaa ja muutama ystävä.
Toi viina tuhoo mun kehon. Se tappaa mun maksan ja ties mitä. Mä en oikeastaan jaksa välittää siitä asiasta. Ehkä vanhemmal iäl ku oon saanu lapsii (jos oon saanu), oon naimisissa (jos olen) ja kuulen et mun maksa pettää tai et mulla on joku syöpä tai tappava tauti, niin silloin ehkä kaduttaa.. Mut tulevaisuutta mä vaan en jaksa miettiä ku tiiän ettei sillä oo mitään tarjottavaa mulle. Pläääh.
Inhottaa kans, ku tunnen jotai väkist vetovoimaa "muruun" .. Haluun puhuu sille, haluun olla sen kanssa, haluun olla sen lähellä ja AARGH... Haluun sitä ja vaik mitä, mut mä en saa.. Mä ikävöin sitä, enkä saa koska se on niin väärin.. niin helvetin väärin. Tekis mieli lyödä itteeni, tekis mieli satuttaa itteeni, koska haluun väärii asioita. Haluun asioita jotka satuttaa mua, mun läheisiä ja se asia on henkilö. Henkilö jota mä en vittu voi saada! Helvetti mä olen niin tyhmä!

Turhautunu olo.. Kaikki tunteet palaa, mä en halua! Menkää helvettiin, painukaa vittuun, mä en kaipaa teitä enää mun elämään! Mä oon taas se sama haavoittuvainen paska, joka rakastaa turhaan. Mä en halua enää rakastaa, ennen mä halusin. Miksi? .. Niin, siinäpä kysymys..
Joskus joku anonyymi kommentoi tänne "et vielä erota rakkautta ja rakastumista. jos vähän aikaa miettisit, huomaisit, että rakastuit rakastumisen tunteeseen, et siihen poikaan."
Noinha mäki eka ajattelin.. tai, no en ekana, mutta ajattelin yhdessä vaiheessa. Nyt jälkeenpäin tajusin, ettei se mee nii.. Mä oon rakastunu siihe poikaa, vaikken haluais edes enää. Syy miksen halua, on se ettei se poika tee mitää mikä tekis mut onnelliseks. Se vaa satuttaa mua toistuvasti ja sekoilee nii, etten ymmärrä mistää mitää enää ja turhaudun. Sen kautta haluun kuolla. Okei, en mä pelkästään ton jätkän takii haluu kuolla, vaan myös itteni. En jaksa mun ajatuksii, mun kehoa, mun laiskuutta tai mitään enää. Mä en jaksa mitää enää, mua ei kiinnosta. Upotan itteni viinaan, ni ei tarvii ajatella. Tiiän, et tätä menoa kuolen ja jos selviin, ni vanhempana kadun, mut mä en jaksa, mä vaa en haluu saati pysty enää jaksamaa mitenkään.