Tänää.. tai itseasias eile, enkä kyl nyt tämänkää päivän puolel oo miettiny rakast paljoo yhtää. Hmmh.. Taino ehkä siin vaihees, ku selitin psykologil miten 4 kuukauden ajan oon sitä rakastanu ja mite se ei oo merkannu mulle pelkkää ihastumista. Se on ollu aitoo rakastamista, jota en oo enne kokenu. Se ymmärs ja tultii siihe tuloksee et suurin osa kaikist mun ongelmista johtuu siitä. Siitä, etten oo saanu jatkuvasti sitä vastakaikua ja kärsiny sen takii.. Kärsimys johti masennukseen ja masennus itsetuhoon. Näytin sille kans mun viiltojäljet ja kerroin siitä paniikkikohtauksesta jonka sain sillon su-ma välisenä yönä. Se vaan kehotti hengittämään syvään ja toistamaan itselleni "ei mitään hätää, kaikki on hyvin, mulla ei ole mitään hätää" .. Mutta kun helvetti mulla on hätä !! Masennustestistä repäsinki täl kertaa sellaset 31pistettä. 30 viittaa vaikeaan masennukseen. Jos oikein muistan, niin eka testi oli 23, seuraava 27 ja nyt tämä.. 31. Se pistää mulle lähetteen kouluterveydenhoitajalle ja siel se kattoo mun tilanteen vakavuude ja mitä luultavammin laittaa lähetteen nuorisopsykolologille, tai mille lie.. En mä helvetti muista. Nyyh, vihaan elämää. Selitin sille psykologillekki miten mun vaan olis parempi kuolla. Mua itteäni ei enää sattuis, ei mun läheisiä, eikä ketään muutakaan. Kaikilla ja varsinkin mulla itelläni olis vaan paljon parempi olla. Perheellä ei olis enää niinkään paljon ongelmia rahasta, olis vaan äiti ja sisko. Nojaa, kultaa tuskin kiinnostais. Se on nyt jo niin onnellinen ilman mua, et ei sen elämä menis ku vaan parempaan suuntaan mun lähdön myötä. Ei sen tarvitsis miettii enää koskaan mua, tai sitä miten paljon mua sattu. Se tietää et oon masentunu. Kai se sen myötä vihdoin tajuis, et miks. Ei mun ystävätkään mitään menettäis.. ehkä sen yhen niist paikoist, jossa ryypätä, muttei muuten mitään.. yhh. No kyl jotkut välittää, toisii ei ees kiinnosta. Must tuntuu ettei ketää kiinnosta. Miks ihmiset itkee, et ne haluu tappaa ittensä, jos niil on joku, joka niitä rakastaa!? Mä olisin ikionnellinen, jos tietäisin ton rakastavan mua. Ei se rakasta. Mut jos rakastais, ni eläisin ja jaksaisin joka päivä vahvana eteenpäin, vaik luodit olis lävistäny mun koko kärsineen kehon. Sen takii mä jatkaisin.. Mut nyt ei oo ketään, ei mitään.. missään ei oo mitään, mikä kannattelis. Jos paperihaava tappais, mun kädet olis täynnä niitä, mutta kun ei se tapa. Ei mun pidä kestää tällästä. Varsinkaan kun ei ole mitään syytä kestää.