Turhautunu olo.. Kaikki tunteet palaa, mä en halua! Menkää helvettiin, painukaa vittuun, mä en kaipaa teitä enää mun elämään! Mä oon taas se sama haavoittuvainen paska, joka rakastaa turhaan. Mä en halua enää rakastaa, ennen mä halusin. Miksi? .. Niin, siinäpä kysymys..
Joskus joku anonyymi kommentoi tänne "et vielä erota rakkautta ja rakastumista. jos vähän aikaa miettisit, huomaisit, että rakastuit rakastumisen tunteeseen, et siihen poikaan."
Noinha mäki eka ajattelin.. tai, no en ekana, mutta ajattelin yhdessä vaiheessa. Nyt jälkeenpäin tajusin, ettei se mee nii.. Mä oon rakastunu siihe poikaa, vaikken haluais edes enää. Syy miksen halua, on se ettei se poika tee mitää mikä tekis mut onnelliseks. Se vaa satuttaa mua toistuvasti ja sekoilee nii, etten ymmärrä mistää mitää enää ja turhaudun. Sen kautta haluun kuolla. Okei, en mä pelkästään ton jätkän takii haluu kuolla, vaan myös itteni. En jaksa mun ajatuksii, mun kehoa, mun laiskuutta tai mitään enää. Mä en jaksa mitää enää, mua ei kiinnosta. Upotan itteni viinaan, ni ei tarvii ajatella. Tiiän, et tätä menoa kuolen ja jos selviin, ni vanhempana kadun, mut mä en jaksa, mä vaa en haluu saati pysty enää jaksamaa mitenkään.